perjantai 2. syyskuuta 2011

Toisenlainen elämänkerta

Kesällä Englannissa tuli taas todistettua, että meikätyttö ostaa mitä tahansa, jos sitä markkinoidaan Sherlock Holmesin nimellä. Eräänä päivänä kierrellessäni Greenvichin observatorion kulmilla löysin itseni pienen poistomyyntiä mainostavan kirjakaupan kassalta käsissäni interaktiivinen Sherlock Holmes-tarina, The Crimes of Dr. Watson. Puolustuksekseni voin sanoa, että tuo lastenosastolta löytynyt kuvakirja maksoi vain 3 puntaa.

Mutta tarkoitukseni ei ole puhua nyt Watsonin rikoksista vaan eräästä aivan toisesta kirjasta. Nimittäin Nick Rennisonin kirjoittamasta Sherlock Holmesin elämänkerrasta.



Minun ei ollut tarkoitus ostaa sitä(kään). Ikävä kyllä Foylesissa ei vain kolmannellakaan käyntikerralla ollut vuonna 1997 julkaistua Jeremy Brettin elämänkertaa, jonka haluaisin, ja oloni oli kerrassaan masentunut. Masentuneena päätyy tekemään kaikkea vähän älytöntä, olen kuullut. Kuten ostamaan Sherlock Holmesin elämänkerran. Mikä osoittautuikin loppujen lopuksi ihan hyväksi tavaksi käyttää rahaa.

Kirjassa Rennison yhdistää kuuluisan etsivän tapaukset ja elämänvaiheet todellisen elämän historiallisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin tapahtumiin. Takakansi lupaa myös, että kirjassa paljastetaan ensimmäisen kerran Holmesin vaikutus 1800-luvun lopun Englannin tärkeisiin poliittisiin tapahtumiin ja brittiläiseen alamaailmaan. Tällä kertaa näemme miehen suurennuslasin takana aivan uudessa valossa!

Olen lukenut joskus jostain, että yli 58% ihmisistä luulee, että Sherlock Holmes on ollut oikeasti olemassa. Minun mielestäni se on paitsi äärimmäisen suloista, myös varsin ymmärrettävää. Koska hei, kuinka monelle fiktionaaliselle hahmolle on omistettu museo ja patsas keskellä Lontoota? Ja luonnollisesti on myös ihan normaalia koristaa jokainen Baker Street-metropysäkin kaakeli Holmesin profiilivarjokuvalla. Ja entäs se Northumberland Streetin Sherlock Holmes-pub? Enpä ole kuullut, että meillä olisi Suomessa jotain Vänrikki Stoolille omistettuja museoita tai baareja, patsaista nyt puhumattakaan. Minusta on siis täysin hyväksyttävää luulla Sherlock Holmesia oikeaksi historialliseksi henkilöksi. Hitsi, välillä minä itsekin meinaan unohtaa, että herra on vain Sir Arthur Conan Doylen mielikuvituksen tuotetta.

Ja onko hän sittenkään? Ainakin Nick Rennison näyttää kuuluvan siihen ihmisryhmään, jolta menee todellisuus ja taru hieman sekaisin. Sherlock Holmes : The Unauthorized Biography luo jännittävän kierteen näiden kahden välille, ja lopulta lukija ei ole enää itsekään varma, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Minun tekee tässä vaiheessa elämää mieli kirjoittaa herra Rennisonille ja pyytää häneltä lista niistä asioista, jotka ovat ihan aikuisten oikeasti tapahtuneet. Aina törmätessäni tuttuisiin historiallisiin tapahtumiin (Jack The Ripper, boksari-kapina Kiinassa jne...) huokaisin helpotuksesta: "Jes, kirjailija ei olekaan keksinyt IHAN KAIKKEA omasta päästään, tämä voisi ainakin olla vaikka mun omasta hissankirjasta." Samalla olin kuitenkin äärimmäisen hämmentynyt: mistä minä nyt sitten voisin tietää, onko joku Tiibetläinen maininnut oikeasti päiväkirjassaan kohtaamansa pitkän, omituisen eurooppalaismiehen.

Vaikka teos pohjautuukin suurelta osin Watsonin ylöskirjaamiin muistelmiin, yltyy Rennison aika ajoin spekuloimaan Holmesin elämänvaiheita ja tarkoitusperiä laajallakin otteella. On sitten ihan makukysymys, pitääkö lukija siitä vai ei. Minut valtasi vuorotellen suuri halu joko rutistaa kirja sydäntäni vasten tai repiä siitä sivut irit yksitellen ja huuhtoa ne vessanpytystä alas. Ok, Holmesin osalta spekulaatiot olivat mielestäni pääosin miellyttävää luettavaa (Ihanaa, ei mitään ärsyttävää Irene Adler and Sherlock Holmes were lovers-selitystä, sillä se on SILKKAA ROSKAA. En ehkä ala purkaa mielipidettäni aiheesta tässänyt, sillä se vie yleensä aikaa, mutta kunhan nyt sanon.), mutta ikävä kyllä en voi sanoa samaa Watsonista. Vaikka kirjan on ilmeisesti tarkoitus välttää sitä raivostuttavaa Watson-stereotypiaa (Watson on tyhmänpuoleinen ja kömpelö tavallinen kaduntallaaja, joka roikkuu Holmesin mukana ja josta on enemmän haittaa kuin hyötyä), Rennison suorastaan korostaa Watsonin muistelmissa esiintyviä aikaerheitä ja historiallisia epäloogisuuksia, ja Watsoniin kohdistuva spekulaatio kohoaa silloin tällöin suorastaan naurettaviin mittoihin. Ja varmin tapa saada minut paiskomaan tavaroita on ruokkia typeriä stereotypioita lemppari-ex-armeijalääkäristäni.

Kaikista ärsyttävyyksistä huolimatta Nick Rennison on varsin näppärä kirjailija, ja elämänkerta on kaikin puolin viihdyttävää luettavaa. Suosittelen kaikille niille Holmes-faneille, jotka haluavat lukea Holmesista hieman erilaisesta näkökulmasta katsottuna.

(Voipi olla, että saatoin ehkä hieman tirauttaa kyyneliä viimeisessä luvussa, kun käsiteltiin lähemmin Holmesin viimeisiä vuosia Sussexissa. Olin jo aiemmin kuullut Holmesin oletetut viimeiset sanat, mutta hiisi vie, ne saavat minut joka kerta muistuttamaan vesiputousta. Joo, tämä aihe herättää minussa tunteita.)

Nick Rennison Sherlock Holmes: The Unauthorized Biography
Atlantic Books, 2005
280 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti