Joku ehkä muistaa, kuinka jokunen kirjoitus takaperin mainitsin Turun kirjaston laajahkon valikoiman homoeroottisia novelleja. Pohdin pari viikkoa, kehtaisinko kiikuttaa jonkin niistä lainausautomaatille. Lopulta uteliaisuus yhdistettynä äärimmäisen ärsyttävään kasaan kouluhommia johti siihen, että kaipasin jotain hömppälukemistoa ja päädyin nappaamaan hyllystä Between Men 2:n.
Tai no, ehkei ihan voida puhua mistään nappaamisesta... Kyse oli pikemminkin tarkoin suunnitellusta operaatiosta. Ensin varmistin, ettei automaatilla ole jonoa. Ajatus ihmismassan hännillä roikkumisesta homoerotiikkaa hyppysissä tuntui nimittäin vähintäänkin kiusalliselta. Lopulta päädyin lainaamaan kaksi muuta sattumanvaraista kirjaa, joiden välissä salakuljetin löytöni ensin automaatille ja siitä kangaskassiini. Koko matkan kirjastosta kotiin virnistelin typerästi ja mietin, mitä ohikulkijat mahtaisivat ajatella, jos tietäisivät laukkuni sisällöstä.
Huomaan, että vielä nytkin minua vähän nolottaa tästä kirjasta puhuminen. Käytin useamman minuutin harkitessani, kehtaisinko edes kirjoittaa lukukokemuksesta blogiin. Lopulta juuri nolostukseni sai minut näppäimistön ääreen; minullahan on hitto soikoon oikeus kirjoittaa mistä ikinä huvittaa. Vaikkapa sitten homoeroottisista novelleista.
Joskin Between Men 2 vetäisi maton jalkojeni alta täydellisesti, ja novellista toiseen sain huomata, että kokoelma sisältää yllättävän vähän homoja ja vielä vähemmän erotiikkaa. Olin odottanut liki kolmeasataa sivua silkkää lässynläätä rakkaudesta ja yhteisymmärryksestä maustettuna Sohon vilkkaalla yöelämällä, mutta toisin kävi. (Tässä vaiheessa voisi tietenkin taas miettiä, miksi minä edes haluaisin lukea novellikokoelman Sohon vilkkaasta yöelämästä. Minulla ei ole aavistustakaan. Kaikilla on omat harrastuksensa, eiks jeh?)
Kokoelman editoija Richard Canning kirjoittaa jälkipuheessa mm. seuraavaasti: "--Between Men collectively did not reflect the settled or positive nature of many gay lifes today. -- Still, if you're blessed with boundless happiness, I'd think, why seek it in fiction? And, in any event, why have a set of requirements for fiction? Why 'must' fiction do, or be, anything?" Between Men 2:n yleistunnelman onkin yllättävän synkkä, ja vaikka novellit eroavat toisistaan huomattavasti, löytää useista samankaltaisia teemoja: vanhenemista, kuolemaa, yhteiskunnasta eristyneisyyttä, hyväksynnän etsintää... Romantiikka on tästä kaukana, ja homous ainoastaan sivuseikka, ei milloinkaan motiivi. Silloin tällöin kirjailijat marssittivat tarinansa keskiöön yllättäviäkin henkilöitä, kuten Amerikkaan muuttavan ukrainalaisäidin ja kehitysvammaisen siivoojattaren.
Between Menin parasta antia onkin juuri sen monipuolisuus: suosikkikertomukseni sisälsivät mm. katastrofaalisen hiustenvärjäyksen, fanaattista ebay-shoppailua, yliluonnollisuudella kuorrutetun matkan englantilaiseen pikkukylään sekä epäonnistunutta nettideittailua. Kuten kaikissa hyvissä kokoelmissa, novellit vuoroin naurattivat, ahdistivat, shokeerasivat ja pistivät aivojen hammasrattaat pyörimään. Osa novelleista iski minuun kuin tonni tiiliskiviä, osasta en pitänyt laisinkaan, ja niinhän sen pitää kaiketi ollakin.
Haluankin siis ilmoittaa, että Between Men 2 on hieno teos. Monipuolisuuden lisäksi minua viehätti erityisesti se, että ärsyttävimmät stereotypiat loistivat poissaolollaan. (Siihen on kenties syynä se, ettei tekijätiimistä taida löytyä montaa heteroa, kuten ei kokoelman lukijoistakaan. Minulla on sellainen käsitys, että heteroille näytettävät homohahmot täytyy viedä tietyn suodattimen lävitse. Kaikista on pakko muokata Sex and the City-tyyppisiä muotihomoja. En sano, että Between Menin kuvaus olisi sitten sitä rehellistä, aitoa tavaraa, mutta ainakin se on erilaista.) Minua hieman surettaa miettiä, kuinka epätodennäköistä on, että satunnainen kirjastonkäyttäjä uskaltautuisi lainaaman tämän kirjan. Vaikkei kokoelman kohdeyleisö jää varmaan kenellekään epäselväksi, en voi olla ajattelematta, että sen lukeminen voisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus myös monille muille. Toivonkin, että joitain kokoelman novelleista on integroitu helpommin lähestyttäviin teoksiin, sillä valitettava tosiasia on, että enemmistö lukijakuntaa jättää Between Men 2-nimisen kirjan täysin huomiotta.
(Nyt huomaan, että minulla on tästä sanottavaa vaikka kuinka. Olen myös virallisesti ylittänyt nolouskynnykseni, ja yritänkin tästä lähtien kirjoittaa jotain jokaisesta lukemastani kirjasta. Normaalisti kirjoitan vain noin joka seitsemännestä.)
Between Men 2 - Edited & Afterword by Richard Canning
Alyson Books, 2009
321 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti