Luin tänään loppuun yhden haastavimmista koskaan lukemistani kirjoista. Tämä on melko paljon sanottu, sillä luin lukiossa huvikseni Maailman tila -raportteja, ja yliopistolukemisiini on kuulunut mm. yli 400 sivua pitkä yksityiskohtainen esitys englannin kieliopista. Tämä "yksi haastavimmista kirjoista" ei edes liity mitenkään opintoihini; luin sen vain silkan huvin vuoksi. Ja luin sitä muuten viime helmikuun lopusta lähtien.
Siihen aikaan Suomen elokuvateattereihin saapui nimittäin pätkä, jota olin odottanut pelonsekaisin tuntein: Alan Turingista kertova The Imitation Game. Olen ihaillut Alan Turingia siitä lähtien kun herrasta ensimmäisen kerran kuulin, siis joskus vuoden 2009 tienoilta asti. Turingin tuoreella biopicillä oli omat ongelmansa, mutta sain leffasta kuitenkin sysäyksen lukea tämän "toisen maailmansodan voittajan" elämästä muualtakin kuin Turingin säätiön nettisivuilta. Marssin seuraavana aamuna aukeamisaikaan koulun kirjastoon ja nappasin mukaani Andrew Hodgesin laatiman 600-sivuisen elämänkerran.
Kirjan kirjoittaja on itse matemaattinen fyysikko, ja se näkyy. Jos minun pitäisi kuvata kirjaa yhdellä adjektiivilla, se olisi "perusteellinen". Saatoin hieman naurahtaa, kun Hodges kirjan lopusta löytyvässä Tekijän huomautus -osiossa päivittelee sitä, kuinka vähän Alan Turingista löytyi elämänkerrallista materiaalia. Materiaalin puute ei ole nähtävästi hidastanut Hodgesin työtä turhan paljon: kirja alkaa David Copperfieldmäisillä selkkauksilla Turingin sukujuurista, kiertää Christpher Morcomin vaikutuksen kautta toiseen maailmansotaan ja Enigmaan, ja päätyy lopulta kuvaukseen Turingin oikeudenkäynnistä ja tuomiosta vuonna 1952 ja pohdinnasta Turingin itsemurhaan vuonna 1954 johtaneista tekijöistä. Kirjan tekemistä ovat tukeneet läheisesti, kuten Hodges loppupuheenvuorossaan kirjoittaakin, Alan Turingin läheiset: "[Alan Turingin muotokuva] syntyi vasta, kun tapasin monia hänen tunteneita ihmisiä. Tässäkin suhteessa ensimmäiset kiitokseni kuuluvat itse aiheelle, joka jätti tuttaviinsa erittäin myötämielisen asenteen." Lukiessa minulle todella tuli sellainen tunne, että tässä on kuva oikeasta Alanista.
Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä paremmin ymmärsin, että elämänkertaelokuvien tekijöillä ei ole minkäänlaista virallista velvollisuutta kertoa totuutta kohteensa elämästä. On täysin laillista ja hyväksyttävää valehdella jonkun oikean henkilön todellisuudesta, jos valehtelulla tuottaa Hollywoodiin sopivan nyyhkytarinan. Vaikka ensi-iltanäytös Imitation Gamesta liikutti minut kyyneliin, ja sai minut paitsi kehumaan elokuvaa julkisesti myös pyörtämään aikaisemmat valituspuheeni, on Hodgesin kirjoittaman elämänkerran lukeminen viskannut minut pysyvästi Imitation Gamen vastustajien joukkoon. Nostan hattua Oscar-voittaja Graham Moorelle, joka on käsikirjoituksessaan muokannut lähes tuhatsivuisesta, äärimmäisen hankalasta elämänkerrasta parituntisen draaman. En kuitenkaan voi antaa anteeksi elokuvan tapaa vääristää kuvaa Turingin persoonasta ja totuudesta.
Toivon todella, että kaikki Imitation Gamen ansiosta Turingista kiinnostuneet haluavat nähdä sen vaivan, että ottavat selvää Alan Turingin todellisesta historiasta. Andrew Hodgesin kirja on eittämättä vaikea, usein jopa anti-viihteellisyyteen saakka totuuteen pyrkivä, ja sisältää pitkiä pätkiä yritystä selittää korkeita matemaattisia malleja maallikoille. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa: 1) Olet tuskin lukenut näin paljon integraalilaskennasta sitten lukioiän. Kenties innostunut niistä uudestaan ja kadut sitä, että pidit enemmän historiasta ja yhteiskuntaopista kuin matematiikasta. 2) Jos lopetat kirjan keskelle lukua (mikä on hyvin mahdollista sillä luku saattaa olla pituudeltaan 80 äärimmäisen tekstintäyteistä sivua) ja palaat kirjan pariin myöhemmin, sinulla ei ole aavistustakaan, mihin lopetit viimeksi ja mistä kappaleesta aloittaa. Suuri osa matematiikan selityksistä näyttää suunnilleen samalta. Ehkä ihan hyvä, etten panostanut matematiikkaan turhan paljon. (Kyllä, puhuttelen itseäni toisessa persoonassa.)
Tästä kaikesta huolimatta teos on ehdottomasti palkitseva. Vaikka tyypillisenä humanistina olen enemmän kiinnostunut Turingin persoonasta kuin tutkimustyöstä, ja lempiosani olivat kirjan ensimmäiset ja viimeiset luvut, sain paljon irti myös keskiosan teorioista. Alan Turingin arvoituksen selvittäminen vie aikaa ja vaivaa, mutta on todella sen arvoista. Suosittelen.
Andrew Hodges - Alan Turing: Arvoitus
(Alan Turing: The Enigma)
Hakapaino [1983] 2000
suom. Kimmo Pietiläinen
604 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti