Kun kuningatar kirjan löysi...

Heipsan, kamut, enpä olekaan aikoihin kirjoitellut. Vaikka pari postausta sitten taisin vannoa, että kirjoittaisin tästä lähtien jokaisesta lukemastani kirjasta. Juttu nyt vain oli niin, että koulutyöt alkoivat kasaantua, joten vapaa-aika meni lukiessa yksityiskohtaisia opuksia fonetiikasta, ja lukusessioiden jälkeen olin niin väsynyt, että jaksoin hädin tuskin selata muutamia sarjakuvia ja paria kirjaa Lähi-idän suhteista. Kirjoittaminen tuntui äärimmäisen työläältä.

Mutta olen täällä nyt. Ensimmäisen tentin ollessa ohitse päätin palkita itseni hyvästä suorituksesta, joten nappasin kirjastosta mukaani erään lempparikirjani ennen tanssitunnille lähtöä. Tunnin alkua odotellessa kikattelin jo innoissani sen helpolle herkullisuudelle. Oi Alan Bennett, missä olisinkaan ilman sinua? Luultavasti hermoparantolassa.

Nero itse, tosin parikymmentä vuotta nuorempana. Voi vitsi että arvostan noita laseja.

Epätavallinen lukija on toistaiseksi ainut lempikirjailijaltani suomennetuista teoksista, mikä on sääli, varsinkin, kun jopa kirjablogirintama antaa ymmärtää, että kyseessä on mestariteos. Toivon tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa, sillä jokaisella tulisi olla tilaisuus tutustua tähän ihastuttavan mutkattomaan brittiläiseen hauskuttajaan.

Kirja kertoo Englannin kuningattaresta, joka eksyy yllättäen Kensingtonin palatsin lieppeille pysäköityyn kirjastoautoon. Kohteliaisuussääntöjen asiantuntijana kuningatar päätyy lainaamaan kirjan osaamatta aavistaa elämäänsä aiheutuvia mullistuksia. Pian kuningatar nimittäin huomaa nauttivansa lukemisesta suunnattomasti, ja yksi kirja johtaa toiseen. Vähitellen kuningatteren lähipiirikin alkaa huomata tämän uuden harrastuksen, ja useat ovat kaikkea muuta kuin mielissään. Voiko niinkin harmiton harrastus kuin lukeminen olla vaaraksi Englannin monarkialle?

Jos minun pitäisi laatia lista lukutoukille osoitetuista kirjoista, olisi Epätavallinen lukija sijalla yksi. Nopealukuiseen ja hulvattoman hauskaan kirjaseen on upotettu paitsi kutkuttava juoni ja railakas kaarti viehättäviä henkilöhahmoja, myös aitoja ja harkittuja ajatuksia lukemisesta, jotka itse allekirjoitan lähes sataprosenttisesti. Harvoin törmää näin riemastuttavaan oodiin kirjoille ja lukemiselle, ja minun on myös hieman vaivalloista ymmärtää, miten Bennett onnistuu mahduttamaan hädin tuskin satasivuiseen kirjaan hämmästyttävän määrän niin huumoria, älykkyyttä, herkkyyttä kuin uskottavaa filosofista pohdintaakin. Lyhyyteensä nähdän teos onkin käsittämättömän monipuolinen.

Lyhyesti sanottuna Epätavallinen lukija on nokkela, yllättävä ja sydämellinen pieni teos, johon kiteytyy mielestäni mainiosti lukemisen ydin. Kaltaiseni kurja kirjojen kautta eläjä liikuttui sydänjuuriaan myöten, vaikka kyllähän se jo tiedettiin, että Alan Bennettillä on ilmiömäinen kyky pukea omat ajatukseni sanoiksi. Epätavallinen lukija kestää taatusti useita lukemiskertoja, ja nyt saatuani kirjan toisen kerran päätökseen olen vakaasti sitä mieltä, että pakko se on omaankin kirjahyllyyn hankkia.

Alan Bennett - Epätavallinen lukija
(The Uncommon Reader, 2007)
Basam Books, 2008
suom. Heikki Salojärvi
115 sivua

Kuva täältä.