Olen usein kummastellut sitä tosiasiaa, että suhteellisen samanlaisesta kasvatuksesta huolimatta sisarukseni ja minä olemme hyvin erilaisia. Ilmeisesti kyseessä ei ole kuitenkaan mahdoton tai edes välttämättä kovin harvinainen ilmiö; luin eilen illalla loppuun kirjan, jonka pääosaa näyttelevä sisarusparvi on vielä sekopäisempi ja erilaisempi kuin omani.
Mary S. Lovellin kirjoittama elämänkerta Mitfordin tytöistä kertoo uskomattoman tarinan vanhaan aristokraattisukuun syntyneestä kuudesta nokkelasta tyttärestä; Nancy (1904-1973) viihtyi 20-luvun riehakkaassa boheemielämässä ja tuli tunnetuksi menestyskirjailijana, Pamela (1907-1994) päätyi viettämään rauhallista maalaiselämää, seurapiirikaunotar Diana (1910-2003) avioutui brittiläisen fasistipuoleen johtajan kanssa, Unity (1914-1948) valloitti itselleen paikan Hitlerin uskottuna, Jessica (1917-1996) karkasi sosialistin kanssa ja kiinnitti kirjoillaan huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin, ja Deborah (1920-) tunnetaan rauhaa rakastavana herttuattarena. Kun siskoksilla on näin erilaisia aatteita ja kiinnostuksenkohteita, on lukemattomilta seikkailuilta ja kahnauksilta välttyminen mahdotonta.
Kirjan lukemista aloitellessani ihmettelin, kuinka vähän tiedänkään Mitfordin jännittävästä perheestä, jonka jäsenille on omistettu kirja jos toinenkin (ja useampi perheen lapsista on itsekin kirjoittanut elämästään Mitfordina). Kertomuksen edetessä huomasin kuitenkin lukeeneni perheestä jo ennestään monesta lähteestä ja tuntevani useamman anekdootin ja tarinan etukäteen, mutta koska perhekuvio on hyvin monimutkainen, en ollut osannut yhdistää kuulemiani/lukemiani juttuja Mitfordeihin. Näin esimerkiksi: Nancyn nuoruudenystäviin lukeutui mm. Evelyn Waugh, siis yksi suosikkikirjailijoistani, Jessican aviomies Esmond oli Winston Churchillin sisarenpoika ja myöhemmällä iällä Jessican läheisimpiin ystäviin kuului Maya Angelou, ja no, sekä Diana että Unity kuuluivat 30-luvulla Saksan johdon lähipiiriin.
Juonenkäänteitä on siis mukana muutamia, ja on suorastaan käsittämätöntä, että yhteen perheeseen on mahtunut näin käsittämätön määrä draamaa. Mitfordin tytöt ei ole kuitenkaan pelkkä sukutarina: teos antaa hyvän yleiskatsauksen 1900-luvun tunnusmerkkeihin. Elämänkertojen kirjoittajana mainetta niittänyt Mary S. Lovell kirjoittaa valloittavan eloisasti mutta tunnollisen asiallisesti, eikä monen sadan sivun pituisen kirjan lukeminen tunnu tippaakaan raskaalta. Täytyy sanoa, että pidän itse erittäin paljon elämänkertojen lukemisesta (totuus on tarua ihmeellisempää), mutta on vaikeaa kuvitella, miten Mitfordin perheen arjesta saisi kirjoitettua kuivan kirjan. Lovellissa arvostan erityisesti jämäkkää puolueettomuutta; esimerkiksi Unitysta saisi helposti maalattua hirviömäisen karikatyyrin (ja niin on useampaan otteeseen tehtykin), mutta Lovell haluaa perehtyä hänen luonteeseensa tuomitsematta ja yrittää oletettavasti saada Unityn oman äänen kuuluviin, ja samoin hän toimii jokaisen perheenjäsenen kohdalla.
Neutraaliuden ansiosta lukijan on helppo uskoa tarinan todenperäisyyteen, eivätkä villimmätkään tapahtumat vaikuta jälkeenpäin väritetyiltä. Hienoa on myös se, ettei kirjoitustyyli yritä antaa lukijalle valmiita mielipiteitä vaan jättää tilaa omien ajatusten muodostamiselle. Independent kirjoitti taannoisessa arvostelussaan, että Mitfordeja käsittelevistä kirjatusinoista Mary S. Lovellin teos saattaa olla hyvinkin paras, enkä epäile sitä hetkeäkään.
Mary S. Lovell - Mitfordin tytöt
(The Mitford Girls. The Biography of an Extraordinary Family, 2001)
Schildts, 2003
suom. Titia Schuurman
477 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti