Olenko kelvoton kirjabloggari kun en juuri kirjoita?

Välillä kirjabloggaus tuntuu äärimmäisen hankalalta. En ole se henkilö, joka lukee jokaisen kirja-uutuuden ilmestysmisviikolla. Arvosteluja luen äärimääisen harvoin (ja yleensä ainoastaan kirjoista, jotka olen lukenut. Kammoan juonipaljastuksia). Poimin kehutut kirjat kirjaston hyllystä keskimäärin kolme vuotta niiden ilmestymisen jälkeen, jos silloinkaan, sillä en jaksa varausjonoja (enkä maksuja). Olen se henkilö, joka lukee seitsemää kirjaa samaan aikaan, ei välitä tyylilajista tipan tippaa, opettelee lempikirjansa kutakuinkin ulkoa, viettää viikkokaupalla aikaa lukien pelkästään fan fictionia, tekee harvoin eroa ns. korkean ja matalan kirjallisuuden välillä, ja alkaa juhlissa lasillisen jälkeen selittää siitä, kuinka Dickens on totaalisen yliarvostettu, tai siitä, kuinka Walt Whitmanilla ja Oscar Wildella oli ehkä juttua yhden iltapäivän ajan. Olen siis kaiken kaikkiaan aika hölmö tyyppi, ja ehdottomasti hölmö kirjabloggari.

Tämän vuoden lukutavoitteeni oli, että lukisin vähintään yhden uuden kirjan viikossa (koulukirjoja ei lasketa), ja ylitin tavoitteeni mukavasti. Haluaisin usein olla aktiivisempi kirjabloggaaja, ja lupailenkin usein itselleni, että tästä lähin kirjoitan jokaisesta lukemastani kirjasta. Mutta tämä(kin) syksy on mennyt pääosin lueskellessa antiikin kirjallisuutta, ja jotenkin tuntuu hieman hölmöltä blogata länsimaisen kaunokirjallisuuden ensimmäisistä askeleista. Nykyaikaista kirjallisuutta luettuani tuntuu taas usein tyhmältä alkaa kirjoittaa kirjoista, jotka on arvosteltu jo niin monissa paljon järkevämmissä blogeissa. Voiko minulla muka olla jotain lisättävää? Luultavasti pääosin näistä kahdesta syystä vain n. alle kolmasosa lukemistani kirjoista on saanut kirjoittamani tekstin blogiin asti.

Suhteellisen työteliäs opiskelu on tietysti aiheuttanut hieman rajoitteita kirjabloggaamiselle (en ehkä suosittele viittä eri ainetta opiskeltavaksi yliopistossa, mutta minkäs teen kun kaikki on niin samperin kiinnostavaa): minulla saattoi olla samaan aikan 22 kirjaston kirjaa lainassa pelkästään kouluhommia varten. Kun parin viikon aikana täytyy palauttaa lukuisia esseitä, lukea parituhatta sivua tenttikirjallisuutta ja istua kokeissa tuntikausia, on varmaan aika ymmärrettävää, että haluaa vapaa-ajallaan vain olla. Silloin en välttämättä jaksa tehtailla epäselviä selityksiä lukemistani kirjoista. Olen aloittanut kirjanblogin silkan hauskanpidon vuoksi, ja blogi on asia, jonka ei pidä aiheuttaa stressin häivääkään. Kirjablogi on olemassa sen vuoksi, että rakastan kirjoittamista, ja kirjoittaminen on minulle luonteva tapa purkaa ajatuksiani. En voi koskaan lakata ajattelemasta tai analysoimasta, ja pidän siitä, että minulla on foorumi jonne voin sysätä mietteitäni kun siltä tuntuu. Haluan kirjablogin tuottavan jatkossakin huoletonta iloa.

Olen ollut lomalla joulukuun puolesta välistä lähtien, ja voi pojat että on ollut mukavaa. Lainasin ensimmäisenä lomapäivänä hirveän kirjakasan kirjastosta, ja nyt olen käynyt sitä läpi ihan rauhassa ja ainoastaan huvin vuoksi, vailla minkäänlaisia paineita. Parasta maailmassa.

Ehkä voisin kuitenkin tehdä uudenvuodenlupauksen kirjoittamisen lisäämiseen liittyen.Tulen tuskin koskaan kirjoittamaan blogiin jokaisesta lukemastani kirjasta, mutta olisi hauskaa asettaa jonkinlaisia tavoitteita. Jos kerran luen vähintään yhden uuden kirjan viikossa, ei kai olisi mahdoton ajatus kirjoittaa tekstiä vaikkapa puolentoista viikon välein? Leikittelen myös ajatuksella muiden lukemiseen liittyvien asioiden käsittelystä; painetun sanan vähenemisestä, kirjablogien lisääntymisestä, fanikirjallisuuden arvosta ja niin edespäin. Saas nähdä, mitä saan aikaiseksi blogirintamalla vuonna 2014.

(Saatteko te muut kirjabloggaajat koskaan writer's blockia? Tuntuuko kirjoittaminen joskus turhalta? Miten pääsette taas vauhtiin?)