Käynnistin kirjallisuusvuoteni 2014 muutamalla runoteoksella. Elämäni ensimmäiset 18 vuotta suhtauduin runouteen melko neutraalisti; tuntemukseni oli olematon ja luin runoutta hyvin harvakseltaan, mutta tykästyin kyllä teoksiin, joihin satuin tutustumaan. Melko neutraali suhtautuminen muuttui ei-niin-neutraaliksi kevättalvella 2012, kun rakastuin Alan Bennettin näytelmään The History Boysin, jossa päähenkilöt siteeraavat runoa tai toista suunnilleen lakkaamatta. Siitä alkoi minun runoinnostukseni. Yhtäkkiä lukuisat runoilijat löysivät tiensä niin sydämeeni kuin kirjahyllyynikin.
Nykyään lainailen satunnaisesti klassikoita ja uusia tuttavuuksia kirjastosta, ja haaveilen kattavasta runokokoelmasta omassa kirjahyllyssäni. En ole nirso runojen tai runoilijoiden suhteen, ja luen mielelläni niin romantiikan ajan runoutta kuin fandomrunouttakin. Olen jopa iloinen siitä, etten osaa erottaa ns. hyvää runoutta ns. huonosta runoudesta; minulle on yhdentekevää, luenko parinsadan vuoden takaista klassikkoa vain riviryhmää, jonka parikymppinen opiskelijatyttö on kirjoittanut ja pistänyt blogiinsa edellisenä päivänä. Jos pidän runosta, minä yksinkertaisesti pidän siitä, ja sillä selvä. En lajittele runoja niiden "taiteellisen arvon" mukaan.
(Parikymppiset opiskelijatytöt (ja teinitytöt myös) ovat sitäpaitsi äärimmäisen aliarvostettu ryhmä myös runouden saralla. Esimerkiksi Elizabeth Hewer kirjoittaa usein ihailtavan viehättäviä teoksia.)
Mutta eksyin jälleen aiheesta. Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa runouden yleisluonteesta tai edes siitä, kuinka aliarvostettu ryhmä teini- ja jälkiteini-ikäiset tytöt ovat, vaan hieman muutamasta runokokoelmasta, jotka luin viime viikolla. Vuoden ensimmäisellä vierailukerrallani Turun ihanaan kirjastoon poimin mukaani E. E. Cummingsin runokokoelman Selected Poems 1923-1958 ja Maya Angeloun teokset Just Give Me a Cool Drink of Water 'Fore I Diiie ja Oh Pray My Wings Are Gonna Fit Me Well.
Aloitin Cummingsista, ja täytyy tunnustaa, että petyin hienoisesti. Olin kaiketi odottanut, että jokainen runo olisi yhtä tajunnanräjäyttävä kuin lempirunoni (esimerkiksi se, joka loppuu for life's not a paragraph / And death i think is no parenthesis). Cummings on kuitenkin tyyliltään melko epätasainen, ja jos mieltyy vain toiseen puoleen runoilijan tavasta kirjoittaa, ei toinen puoli ole mahdollisesti yhtä mieluisa. Jotkut Cummingsin runoista ovat mielestäni suorastaan täydellisiä, ja voisin lukea niitä uudestaan ja uudestaan (ja luenkin), toiset taas eivät kosketa minua millään tavalla.
Runokokoelma oli usein koskettava ja oivaltava, ja enimmäkseen nautin sen lukemisesta melkoisesti. Cummings ei ehkä noussut suursuosikkieni joukkoon, mutta palaan varmasti hänen pariinsa toistekin.
Maya Angeloun kokoelmat olivat sen sijaan sataprosenttista herkkua. Etenkin Just Give Me a Cool Drink 'Fore I Diiie voitti minut puolelleen täydellisesti. Kokoelma on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen osa, Where Love Is a Scream of Anguish on nimensäkin mukaisesti aiheeltaan romanttinen mutta kirpeä. Hempeästä teemasta huolimatta Angeloun runot ovat kaukana kevyestä: säkeet ovat usein onnettomia ja kaihoisia, mutta samalla pistävän oivaltavia. Toinen osa, Just Before the World Ends, käsittelee puolestaan rasismia ja valkoista ylivaltaa, ja tekee sen erinomaisesti. Angeloulta, joka tunnetaan terävästä kansalaisaktivismistaan, en toki juuri muuta odottanutkaan.
Runot ovat vihaisia, tarkkoja ja niin aitoja, että lukijaan sattuu. Raastavat kuvaukset on usein maustettu hillittömillä riimeillä ja kevyellä sanailulla, ja tämän ansiosta painava sanoma ei tee runoista turhan raskaita. Tyyliltään runot ovat melko perinteisiä ja loppusoinnut esiintyvät miltei kaikissa runoissa, mutta yleensä mukaan on heitetty myös jokin hauska nykyaikaisempi tyylikeino, joka keskeyttää runon ja tuo siihen lisää särmää. Tämä puolestaan vahvistaa entisestään runojen aiheiden ristiriitaisuutta. Lopputulos on mielestäni vertaansa vailla. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti tutustua Angeloun tuotantoon laajemmin.
Tämä vuosi alkoi siis runouden osalta oikein hyvin, ja voi olla, että innostun vierailemaan runo-osastolla ehkä jopa entistä useammin. Saas nähdä.
E. E. Cummings - Selected Poems 1923-1958
Faber & Faber, 1960
104 sivua
Maya Angelou - Just Give Me a Cool Drink 'Fore I Diiie
Virago Press, 1988
116 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti