Fryn kronikat

Joulupyhien aikaan minulla oli viimein aikaa kirjalle, joka on odottanut kirjahyllyni kunniapaikalla jo marraskuusta lähtien. Kyseessä on suosikkihenkilöni Stephen Fryn uutuus The Fry Chronicles, jonka isäpuoleni ystävällisesti toi minulle Irlanninmatkaltaan tuliaiseksi. Olisin halunnut syventyä kirjaan jo saantihetkellä, mutta ikävä kyllä koulu vei silloin suurimman osan vapaa-ajastani, ja päätin olla järkevä ja lykätä kirjan lukemista suosiolla joululomapäiviin.

Lukukokemuksen lykkääminen ei onneksi vähentänyt sen nautinollisuutta, ja edellisen kahden päivän aikana en olekaan tehnyt juuri muuta kuin lukenut. Teille, joita informaatio ihastuttavan Stephen Fryn olemassaolosta ei ole vielä tavoittanut, kerrottakoon, että hän on brittiläinen näyttelijä-koomikko-ohjaaja-kirjailija, joka on esiintynyt mm. elokuvissa V for Vendetta, Wilde ja Alice in Wonderland, ja myös suosituissa brittisarjoissa kuten Jeeves & Wooster, Blackadder ja A Bit of Fry and Laurie. Herran kirjalliset tuotokset ovat jääneet Suomessa ikävä kyllä varsin vähäiselle huomiolle kenties siitä syystä, ettei niitä olla (ainakaan toistaiseksi) käännetty suomeksi. En vieläkään osaa sanoa, onko se mielestäni hyvä vai huono asia - olisihan tietysti mukavaa, jos useampi suomalainen olisi lukenut Stephenin teoksia, mutten toisaalta usko, että mikään suomennos yltäisi kirjojen jäljittelemättömän alkuperäiskielen tasolle.

The Fry Chronicles jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen elämänkerta Moab is my washpot jää. Ehdollista vankeuttaan suorittava Stephen on hyväksytty yhteen maailman arvostetuimmasta yliopistosta, Cambridgen Queen's Collegeen, ja Stephen haluaisi kovasti liittyä mukaan iloisten opiskelijoiden piiriin. Silti hänen on vaikeaa olla ajattelematta, että on tapahtunut virhe, ja että joku huomaa pian, ettei hän oikeasti kuulu joukkoon - sillä mitä huijari, varas, valehtelija ja itsemurhassa epäonnistunut mielialahäiriöinen muka tekee huippuyliopistossa? Yllättäen Stephen kuitenkin saa huomata, että yliopistoelämällä on hänelle paljon tarjottavaa; ystäviä, menestystä ja rakkautta.

Jälleen kerran Stephen todistaa olevansa paitsi lahjakas näyttelijä ja koomikko, myös mahtava kirjailija. Kirja on täynnä hänen terävää älyään, hulvatonta huumoriaan ja sydäntäsärkevää epätoivoaan. Ennen kaikkea Stephen kirjoittaa ällistyttävän rehellisesti; kahdedin hänen rohkeuttaan kertoa niin kaunistelemattoman avoimesti omista tunteistaan. Tämä onkin yksi suurimmista syistä siihen, miksi suosittelen Stephenin kirjoja myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ole muuten niin kiinnostuneita herran teoksista - Stephen uskaltaa kirjoittaa sellaisista tunteista, joita jokainen tuntee, vaikkei sitä välttämättä ääneen sanoisikaan. Kun ensimmäistä kertaa sain Moabin luettavakseni meinasin tukahtua; koskaan aiemmin ei yksikään kirja vastannut omia ajatuksiani niin täydellisesti. Toisin kuin monet muut "julkkisten" elämänkerrat, The Fry Chronicles ei ole tarina ainoastaan elämästä julkisuudessa; se on oikea tarina elämästä, nuoruudesta, aikuisuudesta... ja tietysti töyssyistä matkan varrella.

Kirjoitin yli puolet tästä tekstistä joulupyhinä, mutta siinä vaiheessa kirja oli vielä niin tuoreessa muistissa, etten kyennyt kirjoittamaan siitä asiallisesti. Sain irti vain yksittäisiä sanoja, kuten "mahtavaa, upeaa, fantastista ja ällistyttävää", ja tuntui joskeenkin turhalta kirjoittaa kirjasta vain listaamalla ylistäviä adjektiiveja peräkkäin. Tunteeni kirjaa kohtaan ovat kuitenkin muuttumattomat, enkä voi siksi muuta kuin rohkaista kaikkia tutustumaan Stephenin kirjoihin.

Stephen Fry - The Fry Chronicles
Penguin Books, 2010
425 sivua