Joskus puolitoista vuotta sitten, kun vielä kiertelin suomalaisia kirjakauppoja Stephen Fryn kirjojen toivossa (lue: ennen kuin matkustin Lontooseen ja menin ja ostin kaikki, jotka minulta vielä puuttuivat kerralla Foylesista...) törmäsin eräänä päivänä mielenkiintoiseen kirjaan. Kannessa luki lennokkain kirjaimin kirjailijan nimi - Jonathan Safran Foer ja Everything Is Illuminated. Kirja vaikutti kiinnostavalta, mutta se myös ylitti budjettini, varsinkin, kun en tiennyt kirjailijasta tai kirjasta yhtään mitään. Luin kuitenkin kaupassa ensimmäiset pari sivua (testi, onko kirja hyvä, en ikinä lue takakansitekstiä) ja päätin, että jonain päivänä ostaisin kirjan omakseni.
Kirjan ostaminen jäi kuitenkin vain aikeeksi, kunnes eräänä syyspäivänä löysin Kirjatorin alelaarista suomennetun version Kaikki valaistuu hintaan kaksi euroa. Vaikka vannonkin alkuperäiskielen nimeen, en voinut jättää kirjaa ostamatta. Minua ei pysäyttänyt edes hävyttömän ruma kovakantista kirjaa suojaava irtokansi. Kirja oli yksinkertaisesti liian houkutteleva.
Vaikka kirja kiinnostikin minua ihan älyttömästi, en saanut aikaiseksi lukea sitä. Sen sijaan luin kaikkea muuta maan ja taivaan välillä, ja vaikka aina silloin tällöin mietin, että "sitten seuraavaksi luen tuon Foerin kirjan..." en koskaan saanut aloitettua lukemista. Kunnes sitten eräänä kauniina sunnuntaina (tarkalleen ottaen kutakuinkin tasan viikko sitten) näin netissä huikean tyylikkään kuvan Elijah Woodista suuret silmälasit nenällään. Minähän rakastan Elijah Woodia, ja halusin ehdottomasti tietää, missä elokuvassa herra kehtaa liikuskella niin häkellyttävän hyvännäköisenä. Pikaisen googletussession tuloksena sain tietää, että kyseessä on elokuvasovitus mistäpä muustakaan kuin kirjasta Everything Is Illuminated. "Pyhät pöksyt!" kiljaisin minä ja yritin saada verenpaineeni tasaantumaan. En edes tiennyt koko elokuvan olemassaolosta, vaikka Elijahin lisäksi pääosaa näyttelee myöskin yhden lempibändeistäni, Gogol Bordellon, keulahahmo Eugene Hutz. Tunsin oloni äärimmäisen kurjaksi. Kirjahyllyssäni oli viimeiset puoli vuotta majaillut kirja, josta tehty elokuva on trailerin perusteella silkkaa kultaa - enkä minä ollut saanut luettua muuta kuin kaksi sivua kirjakaupassa. Asia oli korjattava välittömästi.
Seuraavana aamuna pistin toimeksi. Maanantai meni lukemisen merkeissä, sillä en voinut laskea kirjaa käsistäni. Se on upea. Onneani varjosti vain se seikka, että tiedän kirjan olevan vielä parempi alkuperäiskielellä. Joku joskus kommentoi Foerin kirjoitustyyliä jopa sanomalla, että englannin kieli on kehitetty Foerin kaltaisia henkilöitä silmällä pitäen. Mutta suomennoskin on kaikin puolen oikein mainio, joten ei minulla sinänsä mitään valittamista ole. Joskin pohdin yhä, olisiko kovin kauheaa omistaa sama kirja kahdella kielellä. Voisihan suomenkielinen kovakantinen painokseni toimia jonkin sortin paraatikelpoisena esittelykirjana; sitä voisi pitää kirjahyllyä kaunistamassa, ja sitten englanninkielisestä pokkarista voisin alleviivata suosikkilauseeni, taittaa hiirenkorville ja ottaa vakiovarusteeksi lähtiessäni pois kotoa. Se on nimittäin niin hyvä.
Kirja kertoo Jonathan Safran Foerista, joka lähtee etsimään Ukrainalaisesta pikkukylästä Augustine-nimistä naista, joka toisessa maailmansodassa pelasti hänen isoisänsä natsivainoilta. Seikkailuhan siitä syntyy, kun Jonathan tapaa matkaseuransa ja oppaansa; kömpelösti englantia puhuvan ja tulkkaavan nuoren ukrainalaismiehen Alexin, Alexin ärtyisän isoisän, joka luulee itseään sokeaksi, sekä isoisän häiriintyneen opasnartun Sammy Davis Junior Juniorin. Kiertäessään Ukrainan kärsineitä kyliä sankarit löytävät jotain tärkeää, mutta onko se sitä, mitä he alunperin lähtivät hakemaan?
Kirjailija itse on kommentoinut ylistettyä esikoiskirjaansa sanomalla, ettei häen alunperin pitänyt kirjoittaa romaania nimeltä Everything Is Illuminated. "Aikeenani oli tehdä tiukan totuudellinen kuvaus matkasta, jonka tein 20-vuotiaana. Mutta koska todellisuudessa en löytänyt Ukrainasta yhtään mitään, olin vapaa käyttämään mielikuvitustani. Tämä tarina ei olisi koskaan syntynyt, jos etsintäreissuni olisi onnistunut."
Voin olla kiitollinen siitä, ettei Foerin etsintäreissu tuottanut tulosta, sillä uskon vakaasti, että Everything Is Illuminatedista muodostuu minulle kirja, jonka pariin tulen palaamaan uudestaan ja uudestaan. Se on koskettava, aito, raivostuttava, suloinen, voimakas, hauska ja etevä; sen kieli on raikasta, tapahtumat etenevät mukavan sotkuisesti ja kaikki on omituisen monitahoista. Kirjassa vuorottelee kolme eri linjaa; yhdessä Jonathan kertoo sukunsa historiasta, toisessa Alex kirjoittaa Jonathanille kirjeitä joissa hän kommentoi Jonathanin kirjoittamaa historiikkia ja kolmannessa Alex kertoo heidän yhteisestä matkastaan Ukrainassa. Jotkut saattavat pitää tätä epämiellyttävänä ja sekavana piirteenä, mutta minuun se iski kuin tonni tiiliskiviä. Kirjan eloisa tyyli ja rakastettavat hahmot takaavat nautinnollisen lukukokemuksen kaikille, mutta minulle itselleni kokemus oli jokseenkin mykistävä. Kirja oli juuri sellainen kuin odotinkin sen olevan, ja kuitenkin samalla täysin erilainen. Ihmeellistä on se, kuinka se onnistui ylittämään kaikki odotukseni, vaikka ne olivatkin todella korkealla. Unenomainen kerronta pitää otteessaan ensimmäiseltä sivulta lähtien, ja vaikka kirjan käsittelemät aiheet ovatkin raskasta luettavaa, on kirjan kieli niin kepeää ja iloista, että surullistenkin tapahtumien jälkeen olo on autuaan onnellinen. Parhaassa tapauksessa lukija siis valaistuu henkilöiden mukana.
Kuten aina loistavaa kirjaa, suosittelen Everything Is Illuminatedia kaikille lukutaitoisille. Tai no, en minä suosittele, mitä vaadin. Lukekaa se. Kiitos.
Jonathan Safran Foer - Kaikki valaistuu
(Everything Is Illuminated, 2002)
suom. Leena Tamminen
WSOY, 2003
354 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti