sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Tarina rakkaudesta

Joululomalla sain vihdoin myös lainattua kirjan, joka on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, nimittäin Nicole Kraussin Rakkauden historian. Luettuani muutaman luvun ajattelin itsekseni, että Kraussin kirjoitustyyli muistuttaa jollain hauskalla tavalla Jonathan Safran Foerin tapaa kirjoittaa. Yllätys oli melkoinen, kun luin kirjan sisäkannesta infoa kirjailista, ja minulle selvisi, että Nicole Krauss on kenenpä muunkaan kuin juuri Jonathan Safran Foerin vaimo. Maailma on yllättävän pieni paikka.



Rakkauden historia kertoo kahdesta New Yorkilaisesta, jotka eroavat toisistaan huomattavasti. 14-vuotias Alma kertoo tarinaa omasta elämästään äidin ja pikkuveljen kanssa, ja siinä sivussa Alma yrittää kuumeisesti löytää miestä, jonka kirjoittaman Rakkauden historia-nimisen romaanin jokaisen tytön mukaan Alma on saanut nimensä. Toinen tarina seuraa Leo Gurskya, joka tekee hiljalleen kuolemaa ja muistelee elämäänsä, etenkin kadotettua rakastettuaan Almaa ja heidän yhteistä poikaansa, joka ei edes tiedä isänsä olemassaolosta. Yllättäen näiden kahden polut alkavat kulkea toisiaan kohti, ja kun lukija alkaa saada vastauksia kysymyksiinsä, tarinasta muodostuu kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava.

Tai no, näin jälkeen päin ajatellen tottahan toki tarina menee juuri niin - mutta lukiessani olin niin keskittynyt nykyhetkeen, etten edes miettinyt tulevia tapahtumia. Jos olisin pitänyt kirjasta yhtään vähemmän, olisin saattanut loppujen lopuksi irvistellä tuskissani ja väittää kirjaa täysin ennalta-arvattavaksi, mutta olin niin tarinan lumoissa, että ratkaisut tulivat minulle totaalisena yllätyksenä. Tästä voikin jo päätellä, että pidin kirjasta valtavasti. Ensimmäinen asia, joka kertoo kirjailijan lahjoista on se, että hän osaa kuvailla todella elävästi kahden ihmisen elämää, vaikka ikäero heidän välillään on siinä seitsemänkymmenen vuoden paikkeilla. Teksti on realista ja tarina etenee uskottavasti, mutta eläväksi sen tekee Kraussin tapa kirjoittaa asioista peittelemättömän rehellisesti ja suloisen aidosti. Kirja on samalla tarkan todentuntuinen että liikuttavan utuinen kuvaus kahdesta hyvin erilaisesta ihmisestä ja heidän elämästään, ja se liikuttaa, naurattaa, itkettää ja pistää miettimään.

Ennen lukemisen aloittamista en tiennyt kirjasta valehtelematta mitään sen nimen lisäksi. Vältän takakansitekstien lukemista kuin ruttoa, sillä mielestäni ne kertovat aina aivan liikaa kirjan tapahtumista, ja tällä kertaa jätin väliin myös parin ensimmäisen sivun testilukemisen, sillä olin etukäteen kuullut kehuja kirjasta. En kuitenkaan tiennyt yhtään mistä se kertoo, ja nimen perusteella odotin jonkinsorttista nykyaikaan sijoittuvaa rakkaustarinaa. No, olihan se tavallaan sitäkin, mutta yleisesti ottaen Rakkauden historia ei ole rakkaustarina; se on tarina rakkaudesta, tai mahdollisesti tarina rakkaudesta elämää kohtaan. Ja kaikki rakkaustarinatkaan eivät välttämättä ole onnellisia.

Nicole Krauss on yksi suosituimmista nuoren polven amerikkalaiskirjailijoista, eikä suotta. Alkaa tässä vaiheessa kuulostaa vähän hölmöltä sanoa, että suosittelen kaikille, sillä olen sanonut sillä tavalla tähän asti jokaisesta kirjasta, joista olen blogiin kirjoittanut. Tämän(kään) kirjan kohdalla poikkeus ei tee sääntöä, ja pitäydyn edelleen suosittelu-linjalla, sillä Nicole Kraussin Rakkauden historia ansaitsee ehdottomasti tulla luetuksi.

Nicole Krauss - Rakkauden historia
(The History of Love, 2005)
suom. Terhi Leskinen
Gummerus, 2006
310 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti