Olin joskus pari vuotta sitten aivan älyttömän innostunut Douglas Adamsista. Hehkutin ja ylistin Linnunradan käsikirjaa liftareille siinä määrin, että lähipiirini alkoi olla hermoromahduksen partaalla. Innostus meni kuitenkin ohi muutamassa kuukaudessa, ja jonkin ajan kuluttua puhuin entisestä lempikirjastani jo melko ikävin sanankääntein. Tähän oli tosin muitakin syitä kuin itse kirja, mutta ei niistä enempää.
Pari viikkoa sitten törmäsin yllättäen netissä joihinkin hulvattomiin sitaatteihin trilogian ensimmäisestä osasta, ja jouduin taas uudestaan pohtimaan, pidänkö kyseisestä kirjasta vai en. Sattumoisin lähikirjaston valikoimista löytyi Adamsin toinen kirja, Dirk Gently's Holistic Detective Agency, joten päätin antaa kirjailijalle vielä mahdollisuuden ja lainasin opuksen.
Adamsin kirjoista puhuttaessa juonen kuvaaminen on melko mahdotonta, sillä niissä sattuu ja tapahtuu jatkuvalla syötöllä. Kirjan päähenkilö on Richard, hieman nörtähtävä tietokoneohjelmoija, joka tekee töitä tyttöystävänsä Susanin veljelle, Gordon Waylle, joka on kuuluisa tietokoneohjelmafirmansa ansiosta. Gordon saa yllättäen surmansa arveluttavissa olosuhteissa, ja kaikki epäilykset näyttävät kohdistuvan Richardiin. Hänen ei auta muuta kuin palkata vanha koulukaverinsa Dirk Gently selvittämään mysteeriä, ja seikkailun ainekset ovat kasassa.
Kyseessä on perus-scifi maustettuna ripauksella salapoliisiromaania. Kun kyse on Adamsin kirjasta, on kuitenkin vältettävä sanan "perus" käyttöä, sillä herra ei ole varmaankaan eläissään kirjoittanut mitään tavallista. Adamsin kirjojen juonenkäänteitä, loppuratkaisuista puhumattakaan, on jokseenkin mahdotonta arvata etukäteen, sillä kaikki kirjan tapahtumat poukkoilevat ympäriinsä eikä missään ole päätä eikä häntää. Jotkut tietysti pitävät tätä äärimmäisen viihdyttävänä, ja niin minäkin yleensä, mutta tällä kertaa etenkin loppua päin mentäessä kirjan jatkuva sekavuus alkoi käydä hermoilleni. Mielestäni Douglas Adams ei ole tosin koskaan ollutkaan mikään juonenkehittelyn mestari, ja osasin jo etukäteen odottaa, että juonen osalta kirja olisi täyttä huuhaata. Onneksi Adamsin kielen käyttö on kuitenkin ensiluokkaista, joten epäselvistä ja päättömistäkin tapahtumista saa kumman kiinnostavia hauskoilla sanakikkailuilla ja -leikeillä. Adamsin tyyliin tutustuneille kirja ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta, ja Linnunrataan verrattuna Dirk Gently's Holistic Detective Agency on armottomasti heikommassa asemassa.
Onhan kirja toki hauskaa luettavaa Adamsin kielenkäytön ansiosta, mutta erityisen hyvä se ei ole edes omassa lajityypissään. Adamsin fanit varmasti pitävät kirjaa viihdyttävänä ja mikseivät muutkin science fictionin ystävät, mutta omasta mielestäni kirja oli loppujen lopuksi melko mitäänsanomaton.
Douglas Adams - Dirk Gently's Holistic Detective Agency
Pan Books, 1988
247 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti