Minulla saattaa olla uusi lempikirjailija. Hänen nimensä on Christopher Isherwood. Olen tosin lukenut vain yhden hänen lukuisista kirjoistaan, joten en voi olla vielä täysin varma. Mutta olen jo melkoisen rakastunut.
Tilasin vähän yli kaksi viikkoa Akateemisesta herran kenties tunnetuimman teoksen, A Single Manin, ja toivon saavani sen seuraavan viiden päivän aikana. Jokin aika sitten elämäni alkoi kuitenkin tuntua kumman merkityksettömältä ilman ainuttakaan Isherwoodin kirjaa, joten päädyin puolivahingossa ostamaan Mr Norris Changes Trainsin ja Goodbye To Berlinin yhteisniteenä. Kyllä, olen toki tietoinen kirjaston olemassaolosta, eikä minun varmaankaan olisi oikeasti tarvinnut ostaa kirjaa omakseni, mutta tehty mikä tehty. Eikä kaduta vähääkään.
Tähän mennessä olen tosiaankin lukenut vain Mr Norris Changes Trainsin, mutta jo se on saanut minut äärimmäisen vakuuttuneeksi herra Isherwoodin neroudesta. Voi jösses sentäs, mitä järkevää mä nyt saisin tästä sanottua.
Kirja kertoo nuoresta William Bradshawista (nimi on, kuten äskettäin ällistyksekseni huomasin, varastettu suoraan kirjailijalta itseltään, William ja Bradshaw ovat hänen toinen ja kolmas nimensä...), joka tekee junamatkalla tuttavuutta hieman erikoisen vanhemman herrasmiehen, Arthur Norrisin, kanssa. Miehet jatkavat tutustumista Berliinissä, ja pian William huomaa viettävänsä yllättävän paljon aikaa uuden ystävänsä kanssa. Mitä pidemmälle ystävyys etenee, sitä enemmän merkillisiä puolia William huomaa ystävässään, eivätkä kaikki ole Williamin kanssa samaa mieltä miehen luotettavuudesta...
Ihastuin kirjassa ensimmäiseksi sen ihastuttavaan kirjoitustyyliin ja ilmapiiriin. Kirja on julkaistu vuonna 1935, ja se suorastaan hehkuu sotaa edeltävää Berliiniä: tapahtumat sijouttuvat yhden henkäyksen päähän Hitlerin valtaannoususta. Ihmiset illallistavat klubeilla, toimivat yksityisopettajina, lähettelevät sähkeitä ja osallistuvat kommunisti-iltamiin. Isherwoodin tapa kirjoittaa on järkevän aristokraattinen, ja kielen viehättävyys sai minut hihkumaan innosta suunnilleen joka toisella sivulla. Jos en ihan väärin muista, törmäsin sivuilla myös tämänhetkiseen suosikkisanaani scintillatingiin. Kerrassaan ihastuttavaa.
Tapahtumat sitten... Mr Norris Changes Trains on mainio esimerkki kirjoista, joista tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, mutta samalla ei oikeastaan yhtään mitään. Taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset ovat vahvasti näkyvillä ja toimivat keskeisten henkilöiden motiiveina, mutta pääosin teos keskittyy kuitenkin Williamin anekdootteihin pienistä tapahtumista, ja yhdessä nämä pienet kertomukset rakentavat tiiviin kokonaisuuden. Onko mun puheissa mitään järkeä? Tuskin.
Kirjan hienointa antia ovat kuitenkin taitavasti rakennetut henkilöhahmot. Oikeastaan se on hassua, sillä en oppinut kirjan aikana paljoakaan Williamista ulkoisesti. Tiedän, että hän on nuori, tai ainakin huomattavasti Arthuria nuorempi, mutta hänen ikänsä jättää paljon arvailun varaan. Hän työskentelee jonkinlaisena yksityisopettajana, ja kirjassa saatettiin jopa mainita hänen alansa, mutten ole aivan varma siitäkään. Hän toimii kommunistisessa puolueessa, muttei ole jäsen ja vaikuttaa hieman varautuneelta sitä kohtaan. Kaiken kaikkiaan William suhtautuu ympäristöönsä ja sen muutoksiin melko neutraalisti. Muut henkilöt joutuvat tarkan suurennuslasin tarkasteltavaksi: Arthur Norris omituisine tapoine ja mieltymyksineen, epämiellyttävä something of a self-made businessman Schmidt, salaperäinen kommunistipuolueen päämies Bayer, tarkka ja tomera feministi Helen Pratt, omasta saaresta haaveileva fairy Kuno... Jokaisesta löytyy sekä ärsyttäviä että liikuttavia puolia, ja jokainen on omalla tavallaan niin äärimmäisen aito, että ihan sattuu.
Haluaisin erittäin mieluusti sanoa, etten ole lukenut mitään näin hienoa aikoihin, mutta ikävä kyllä (tai no, ei siinä mitään ikävää ole...) olen lukenut viime aikoina niin paljon hienoja teoksia, etten taida voida. (Niistä varmaan lisää myöhemmin.) Voin kuitenkin sanoa, että Mr Norris Changes Trains ansaitsee kunniapaikan sekä ajatuksissani että kirjahyllyssäni, ja aion takuuvarmasti palata sen pariin vielä lukuisia kertoja.
Ja jos se samperin A Single Man suvaitsisi saapua Akateemiseen, olisin enemmän kuin tyytyväinen!
Christopher Isherwood - Mr Norris Changes Trains
Vintage U.K., 1999
(alk. The Hogarth Press, 1935)
236 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti