Muutama viikko takaperin kaipasin jotain kevyehköä luettavaa koulukiireiden ohessa, ja koska kirjahyllyni on pullollaan lukemattomia romaaneja, päätin tarttua kirjaston kirjan sijasta oman hyllyni antimiin. Valintani osui Nicole Kraussin teokseen Man Walks Into A Room, sillä oletin sen sopivan tarpeisiini.
Kirja kertoo Samsonista, neljääkymmentä ikävuotta lähestyvästä amerikkalaismiehestä, joka kahdeksan päivän kateissaolon jälkeen löydetään harhailemasta Nevadasta, sekavana ja vailla muistikuvia itsestään. Syyksi paljastuu aivokasvain, jonka poistaminen onnistuu erinomaisesti, mutta valitettavasti Samson kadottaa kaikki muistonsa kahdestatoista ikävuodesta eteenpäin. Hän palaa kotiinsa, jota ei muista, vaimonsa, jota ei myöskään muista, kanssa, missä häntä vastaan juoksee lemmikikoira, joka, arvasitte, ei myöskään enää kuulu Samsonin muistoihin. Mitä tehdä elämällä, jota kohtaan tuntee enää ainoastaan etäistä kiinnostusta ja arvostusta vailla minkäänlaista tarttumapintaa?
Ihastuttavan tarinankertojan Nicole Kraussin esikoinen on varsin viehättävä kirja. Muistinmenetyksen avulla kerrottu tarina luopumisesta oli minusta alusta alkaen kiinnostava idea. Kertomus kulkee loogisesti eikä vaadi lukijalta liikoja avautuakseen. Sinne tänne on ripoteltu pehmeän kauniita ajatuksia lauseiksi puettuna, ja välillä täytyi pysähtyä hetkeksi ihailemaan Kraussin kerrontaa. Nicole Kraussin äärimmäinen vahvuus on hahmojen luomisessa, ja Man Walks Into A Room antaa jo hieman osviittaa siitä, kuinka herkullisen kiinnostavia henkilöitä rouvan seuraavissa kirjoissa esitellään.
Ja kuitenkin minulle jäi teoksesta vähän sellainen olo kuin Samsonille omasta elämästään: tiedostin, että tämä on hyvä kirja ja minun kuuluisi pitää siitä kovasti, mutten vain saanut tarinasta kunnollista otetta. Suhteellisen lyhyen kirjan lukemiseen meni suorastaan ikuisuus, sillä jos kirjasta mielestäni jotain puuttui niin koukuttavuus. Vasta viimeisillä sivuilla aloin jännittää, mihin suuntaan tarina lähteekään ja miten se tulee loppumaan, ja kun lopulta käänsin viimeiselle sivulle, tunsin, että tarinasta puuttui jotain oleellista.
Nicole Krauss on erinomainen tarinankertoja, mutta esikoinen tuntuu hieman harjoitustyöltä, jossa Krauss kokeilee kykyjään, kehittelee tyyliään ja etsii ääntänsä. Se on varsin ymmärrettävää, mutta henkilölle, joka on aloittanut Kraussin lukemisen erinomaisesta The History of Lovesta teos on kieltämättä pettymys.
Nicole Krauss - Man Walks Into A Room
Penguin Books, 2007
250 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti