Mary Renault - Fire From Heaven

Olen vuosien saatossa huomannut, että on olemassa joitain kirjallisuuden lajeja, joihin kuuluvista teoksista tykkään lähes poikkeuksetta. Vaikka tällaiseen ultimaattiseen suosikkigenreen lukeutuva kirja olisi kuinka hampaita kiristävän huono, nautin siitä yleensä kaikesta huolimatta ainakin jollain hyvin matalalla tasolla. Ja kun kyseiseen alalajiin lukeutuva kirja on erinomainen, luen jokaisen lauseen noin kolme kertaa hihkuen ja ulisten ja lattialla kierien, enkä osaa päättää, haluanko kirjan loppuvan välittömästä vai enkö halua sen loppuvan ikinä.

Yksi tällaisista genreistä on (tämä tuskin tulee kellekään blogia lukeneelle yllätyksenä) historiallinen lgbtq-kirjallisuus. Ottaen huomioon rakkauteni tähän genreen, on suorastaan käsittämätöntä, etten ole lukenut Mary Renaultin kirjoja ennen kuin viime viikolla, varsinkin, kun kuulin Renaultista ja melkein vuosi sitten The Song of Achillesin yhteydessä. (TSOA:n kirjoittajaa, ihanaista Madeline Milleriä, muistetaan verrata Renaultiin suunnilleen jokaisessa arvostelussa. (Syystä.)) Puolustaudun sanomalla, ettei Renault ole ilmeisesti koskaan ollut Suomessa mikään iso hitti; leidin lukuisista teoksista on käännetty suomeksi vain yksi ainokainen, eikä hänelle ole omistettu edes suomenkielistä wikipedia-artikkelia. Lukemista vaikeuttaa se, että kaikki Turun seudun Renaultit on ripoteltu hyvin satunnaisesti eri kirjastojen varastoihin, joten niiden löytämiseksi saa nähdä jonkin verran vaivaa. Entisen kotipaikkakuntani kirjastoissa Renaultin teoksia ei ole ensinkään, joten onneksi asun Turussa.

Ja koska kevätlukukauden kiirreellisin aika on epäilemättä paras aika tutustua uuteen kirjailijaan, metsästin pari viikkoa sitten Fire From Heaven-nimisen teoksen käsiini. (Se löytyi yliopiston englanninkielisen filologian osastolta. Jos olette joskus vierailleet Jusleniassa, ymmärrätte mitä olen tehnyt kirjan eteen. No, vietän Jusleniassa säälittävän suuren osan ajastani, mutta on se rakennus vaan ihan käsittämättömän hirveä. Mutta ah, ne kirjat!) Pääsin aloittamaan Fire From Heavenin lopulta viime viikonloppuna, ja viimeisen sivun luin maanantai-iltana. Lukeminen kesti yllättävän pitkään, sillä ihan totta, minun oli pakko lukea suunnilleen jokainen lause ainakin kolmesti. Aivan henkeäsalpaavan ihana kirja!

Fire From Heaven on tarina Aleksanteri Suuren kahdestakymmenestä ensimmäisestä elinvuodesta, siis ajasta ennen valtaannousua. Suurjohtajan lapsuutta varjostivat vanhempien välirikko ja taistelu lapsen rakkaudesta, samantasoisten ikätoverien puute ja valmennus tulevaan hallitsejuuteen. Valtakunnan perijällä olisi annettavana suunnaton määrä rakkautta, mutta sen sijaan hän joutuu seuraamaan vanhempiensa valtataistelua ja karaistumaan ankarien opettajien johdolla. Onneksi elämä ei ole kuitenkaan pelkkää kärsimystä: saattaahan Aleksanteri olla jumalaista syntyperää, ja lisäksi hänen saa seurakseen Hephaistionin; todellisen sydänystävän, jollaisesta Aleksanteri on aina haaveillut.

Oma juonikuvaukseni kuulostaa aika hirveältä, myönnän, mutta itse kirja on täyttä kultaa. Renault sitoo sanoja ja lauseita yhteen suorastaan taianomaisesti, ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Kieli on runollista ja yksityiskohtaista, mutta säilyttää myös sujuvuutensa ja eikä taivu teennäisyyteen. Kirjan tapahtumat käsittävät suuren osan Aleksanterin elämästä, ja juoni etenee nopeasti, joten välillä lukijan täytyy tehdä töitä pysyäkseen kartalla kaikista paikoista, henkilöhahmoista ja tapahtumista. Kirjailija onnistuu kuitenkin pitämään monista juonenkäänteistä ja yllätyksistä koostuvan tarinan kasassa loppuun saakka, ja tulos on hyvin palkitseva.

Hahmona Aleksanteri on niin pidettävä, että minun oli välittömästi lainattava hänestä faktuaalista materiaalia nähdäkseni, muistaako historia hänet yhtä ihastuttava kuin Renault antaa ymmärtää. Olen tällä hetkellä lukemassa Mary Renaultin kirjoittamaa elämänkertaa Aleksanteri Suuresta, ja on todella mielenkiintoista huomata, miten kekseliäästi Renault on onnistunut yhdistämään historiaan kirjoitetut anekdootit ja oman mielikuvituksensa. Koen lukeneeni kirjat väärässä järjestyksessä, sillä tottahan minun olisi pitänyt tajuta aloittaa faktasta ja siirtyä vasta sitten fiktioon, mutta toisaalta on hyvin hauskaa lukea pirstoutunutta todellisuudenkuvausta ja verrata sitä yhtenäiseen, väritettyyn kertomukseen.

Fire From Heavenia on useasti kritisoitu Aleksanterin liian kritiikittömästä kuvauksesta, mutta vaikka olen viime viikon aikana lukenut hänen elämästään enemmänkin, olen yhä sitä mieltä, että Renault on tehnyt hienoa työtä luodessaan Aleksanterin hahmon. Aleksanteri on tunteellinen ja sydämellinen, mutta samalla hyvin itsetietoinen, uhkarohkea ja ylpeä, ja tällaisen kuvan hänestä olen saanut myös historiankirjoja lukiessani. Tämä on kaveri joka mm. muisti nimeltä useat tuhannet sotilaistaan, ei koskaan halunnut vaarantaa joukkojensa turvallisuutta turhaan (vaikka olikin uhkarohkea oman henkensä suhteen) ja kohteli valloitettujen alueiden naisia ja lapsia hyvin. Aleksanterista on hyvin nopeasti tulossa yksi suosikkihallitsijoistani. (Mutta vaikka Aleksanteri on oikea mussukka, lempihahmoni Fire From Heavenissa on silti Hephaistion. Jostain syystä päädyn tykkäämään aina eniten herooisten pariskuntien tuntemattomammasta osapuolesta (eli siitä joka kuolee ensin, yhyy).)

Aleksanterin hahmon romantisoinnin lisäksi Renaultia on syytetty usein naishahmojen misogynisestä kuvaamisesta, ja mielestäni tämä on ihan arvokas huomio. Toisaalta lukijan tulee mielestäni tiedostaa se, että teokset sijoittuvat yhteen ihmishistorian naisvihamielisimmistä aikakausista, ja että henkilöhahmojen mielipiteiden on uskottavuuden vuoksi pakko heijastella ajan yleistä mielipidettä. Kirjaa lukiessani pistin merkille, että misogynia on asia, jonka Renault itse tiedostaa vallan mainiosti, ja jota hän kommentoi välillä hyvinkin pisteliäästi, mutta tietenkin hänen hahmonsa suhtautuvat misogyniaan ajalle tunnuksenomaisella tavalla. Yhden kirjan perusteella on toki vaikeaa muodostaa lopullista mielipidettä siitä, onko kirjailija naisvihamielinen vai ei, ja aion tarkastella asiaa jatkossakin. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että on kapeakatseista tuomita Renault misogynistiksi.

Fire From Heavenista alkoi mitä luultavimmin pitkä ja mielenkiintoinen matka Renaultin kirjojen parissa, ja tällä hetkellä tarkoitukseni on metsästää kirjastoista, divareista ja nettikirjakaupoista kaikki muutkin Renaultin kirjat. Kiitos Aleksanteri Suuren elämänkerran, tiedän nyt, mitä herralle tapahtuu elämän edetessä, mutta maltan silti hädin tuskin odottaa, että pääsen lukemaan tapahtumista väritetyn kuvauksen. On hieman tuskallista, ettei yksikään Turun alueen kirjastoista säilytä kokoelmissaan kumpaakaan Aleksanteri-trilogian jatko-osista. Ja että minulla on pahin tentti- ja esseenpalautus-kausi eikä minun todellakaan pitäisi lukea muuta kuin koulujuttuja. No, itken sitten tenteissä.

Mary Renault – Fire From Heaven

Penguin Books, 1970

384 sivua