Sarah Waters - The Paying Guests

Tämä on taatusti kirja, josta tullaan naputtelemaan arvostelu tuhanteen ja yhteen kirjablogiin, mutta kenties kerrankin onnistun olemaan ensimmäisten suomalaisbloggarien joukossa. Ennenkuulumatonta. Aion nauttia tästä täysin siemauksin.

Meinasin kompastua ällistyksestä kun metsästin itselleni joululomaluettavaa ja löysin entisen kotikyläni kirjastosta Sarah Watersin uusimman romaanin The Paying Guests. Turun kirjastossa kirja ei ole vielä edes saatavilla, ja olen melko varma, että sitten kun on, jonotuslistalla saa viettää noin kolme elämää. Olin kaavaillut lukevani kirjan joskus vuoden 2031 paikkeilla, mutta nyt sainkin sen luettua jo vuoden 2015 ensimmäisellä viikolla.

Watersin uutuus on ollut odotetusti huomion kohteena. Menestyskirjailijan mainostettiin palaavan kirjan kanssa juurilleen - siis naisten välisiin suhteisiin, ja siitähän minä riemastuin. Elän yhteisössä, jossa jokainen kulttuurituote otetaan vastaan hurraahuudoin, jos siinä on hyvin esitettyjä queer-henkilöhahmoja. Nautin Watersin edellisestäkin teoksesta, mutta totuus on ja pysyy, että jokainen kirja on parempi, jos siinä on keskeisiä queer-hahmoja. Watersin teoksissa keskeiset queer-hahmot ovat vieläpä enemmän sääntö kuin poikkeus, mikä on ensiluokkaista. Leidin teoksissa joutuu yleensä arvailemaan ainoastaan, tulevatko kirjan seikkailijat olemaan viimeisillä sivuilla onnellisia vai onnettomia. (Onnellinen queer-kirjallisuushan on tunnetusti maailmankaikkeuden hienoin asia. Että minäkö puolueellinen?)

Eteenpäin. "Juurille palaavassa" romaanissaan Waters kertoo tarinan myöhäisparikymppisestä Francesista, jonka takana on loistava tulevaisuus. Muutama vuosi sitten päättynyt ensimmäinen maailmansota on vienyt molemmat veljet, ja sodan jälkimainingit vielä perheen rahat hukanneen isän ja mukavan, aktivismintäyteisen ja boheemin elämän rakastavan puolison kanssa. Kohtaloonsa taipuneena Frances elää rapistuneessa, myyntikelvotonta roinaa pursuavassa talossa parempia aikoja muistelevan äitinsä kanssa. Elämä kuitenkin mullistuu, kun naiskaksikko päätyy rahatilannetta helpottaakseen ottamaan parin vuokralaisia. Mr ja Mrs Barber näyttävät päällepäin tavalliselta, iloluontoiselta ja elämäänsä tyytyväiseltä pariskunnalta, mutta yhteiselon kautta alkaa paljastua yhtä ja toista - niin Barberin pariskunnasta kuin Francesistakin. 

Kirja alkaa mielenkiintoisesti, ja kutakuinkin puoliväliin saakka tarina piti minut vahvasti otteessaan. Kieli oli Watersille tyypillisesti värikkään kuvaavaa ja yksityiskohtaista, mistä olen aina pitänyt, ja Francesin hahmo oli säälittävällä tavalla samaistuttava. Ensimmäisten juonenkäänteiden ja paljastusten jälkeen ote alkoi kuitenkin lipsua. Niin pitkään kuin tarinan arvoitukset koostuivat henkilöhahmojen historiasta, oli lukeminen miellyttävää ja palkitsevaa. Ennen pitkää hahmojen taustat on kuitenkin käyty läpi perinpohjaisesti, ja juonen täytyy alkaa liikkua eteenpäin omillaan. Niin se tekeekin, joskin jokseenkin laahaten. Mukana oli makuuni liian paljon jahkailua ja tasapainottelua eipäs-juupas -akselilla. Olen aina luottanut Sarah Watersin yllättää lukijansa niskakarvat nostattavalla tavalla - hyvässä ja pahassa - mutta The Paying Guestsissa ei aiempien teosten kaltaista ultimaattista juonenkäännettä tapahtunutkaan. Loppuratkaisu tuntui laimealta ja pakotetulta. Lisäksi avainhenkilö Francesilla, jonka kautta tapahtumia seurattiin kolmannessa persoonassa, tuntui olevan vaikeuksia muodostaa lopullinen mielipide kanssahenkilöistään, ja tämä heijastui hänen kauttaan myös minun kuvaani samaisista henkilöistä; en loppumetreilläkään osannut oikein sanoa, pidinkö esimerkiksi Lilianista vai en.

Watersin kuopus oli siis hienoinen pettymys. Siinä on paljon niitä puolia, joista kirjailijaa on ennestään kiitelty, mutta todellinen koukku puuttuu. The Paying Guests on kelpo lukukokemus, ja sen keskenjättämistä on vaikea kuvitella. Lähes yhtä vaikeaa on kuitenkin kuvitella koko teoksen lukemista uudelleen. Jos on mahdollista saada kirja vuosien päästä uudelleen lainaan, saatan nopeasti dippailla joihinkin lempikohdistani, mutta eiköhän se ole siinä. Watersin parhaimmistoon teos ei lukeudu, enkä aio hankkia sitä omaan hyllyyni.

Sarah Waters - The Paying Guests
Virago 2014
566 sivua