Olen aina haaveillut omasta ex libriksestä. Siinä olisi mustekala ja paljon kirjoja. Ja tietysti sen tärkein tehtävä olisi estää rakkaita kirjoja katoamasta maailmalle. Ex libris on vielä tekeillä, mutta tapanani on raapustaa nimeni (ja välillä hankintavuosi) ostamieni kirjojen ensimmäiselle sivulle.
Ilmeisesti tämä merkkaamistaktiikka on tehnyt tehtävänsä, sillä en ole vielä kertaakaan oikeasti hävittänyt kirjoja, ja ne ovat aina palanneet satunnaisilta matkoiltaan. Olen muutenkin aika järkyttävän huono kirjanlainaaja - otan joka toinen päivä lainaajaan hätäisesti yhteyttä ja tiedustelen, onko kirja jo luettu ja milloinkas saisin sen takaisin. Minulta ei siis kannata juuri kirjoja lainata.
Täytyy tosin tunnustaa, että minulla on yhä hyllyssäni muutama kirja, joita en koskaan tullut palauttaneeksi omistajilleen. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti