Day 6 - A book you either couldn’t finish or struggled to

Täytyy sanoa, että törmään äärimmäisen harvoin kirjoihin, joita en oikeasti jaksaisi lukea loppuun saakka. Kuten olen aiemminkin sanonut, luen kirjoja yleensä suositusten perusteella, ja silloin se kahlataan viimeiselle sivulle asti vaikka väkisin, jotta teoksesta voisi keskustella sitä suositelleen ystävän kanssa. Jätän siis harvoin kirjoja kesken.

Ei, hetkinen, miten tämä ei heti tullut mieleeni! Kenties tämä historiallinen tapahtuma on hieman liian nolo julkisesti myönnettäväksi. Ha ha ha.

Joskus vuonna 2007 (ehkä jopa 2008, en ole varma...) löysin kirjaston hyllystä suuren idolini Stephen Fryn kirjoittaman scifahtavan romaanin Making History. Siinä elämäni vaiheessa olin saanut luettua kokonaan vain yhden englanninkielisen kirjan, viimeisen Harry Potterin, joten Making Historyn aloittamista voi pitää kutakuinkin itsemurhayrityksenä. Pidin kirjaa ällistyttävän tylsänä, mutta se johtui ehkä pikemminkin siitä, että ymmärsin ainoastaan sanan sieltä ja toisen täältä, kuin siitä, että tapahtumat olisivat oikeasti olleet pitkäveteisiä. Voi apua. Jätin siis mokoman tylsimyksen kesken luettuani tuskallisesti noin kymmenen sivua puolihepreaa ja palautin sen takaisin kirjastoon.



No, sitten vuonna 2009 pistäydyin Lontoossa ja rahtasin Foylesista 8 kirjaa, joista neljä olivat kokoelmastani puuttuvia Stephenin kirjoja. Yksi niistä oli myös tämä Making History, jonka uudelleenlukuyritytä innostuin koettamaan aiemmista vastoinkäymisistä huolimatta.

Kävikin sitten niin, että rakastuin kirjaan enemmän kuin on terveellistä - kerran kouluun kävellessäni mm. törmäsin lyhtypylvääseen, sillä oli hieman vaivalloista katsoa eteensä kun luki samalla. Mutten millään voinut lopettaa kirjaa sekunniksikaan! Kaverit meinasivat saada hermoromahduksen, kun käytin välitunnit joko selittäen kirjan tapahtumista tai lukien tarinaa eteenpäin ja säestäen lukunautintoani kaikenlaisilla eleillä ja äännähdyksillä.

Jos ette sattumoisin ole kirjaan tutustuneet, suosittelen sitä erittäin lämpimäsi. Making History on erinomaisen viehättävä kertomus parikymppisestä Michaelista, joka on juuri saanut väitöskirjansa valmiiksi - se vain sattuu muistuttamaan enemmän historiallista romaania kuin oikeaa väitöskirjaa. Mutta kun Michael törmää Leo Zuckermaniin, ikääntyneeseen fyysikkoon, alkavat sekä menneisyys että nykyisyys kiertyä yllättäväksi sokkeloksi, ja kysymykseksi jääkin, palautuuko aika koskaan ennalleen. I love it to pieces. Täytyy myös mainita, että Making History on edelleen kirja, jossa on mielestäni maailman liikuttavin viimeinen luku. Osaan viimeiset kolme sivua ulkoa vaikka unissani.

Mitä tästä opimme? Joskus tylsinkin kirja voi paljastua myöhemmin erittäin mielenkiintoiseksi.

Pitäisikö sittenkin koettaa myös Twilight-saagan lukemista uudelleen, se lukeutuu nimittäin myös niihin kirjoihin, joita en saanut luettua loppuun...