Syksyn odotetuin albumi

Maailmankaikkeuden tajunnanräyjäyttävimpiin muusikoihin kuuluva iki-ihana Patrick Wolf viettää tällä hetkellä uransa kymmenvuotisjuhlaa. (Debyyttialbumi Lycanthropy saapui kauppoihin vuonna 2002, kuten varmaan osasitte laskea.) Muutama kuukausi sitten susipoika ilahdutti laumaansa kertomalla, että maailmanlaajuisen konserttikiertueen lisäksi saisimme kuultavaksemme lokakuussa julkaistavan uuden albumin; akustisen kokoelman menneiden vuosien suosikeista nimeltään Sundark and Riverlight. Lienee tarpeetonta sanoa, että sekosin totaalisesti. Asiat, joita rakastan enemmän kuin Patrick Wolfia ja akustista musiikkia voi laskea yhden käden sormilla. Myöhemmin sain vielä tietää, että albumi julkaistaan tasan päivää ennen tämän tytön synttäreitä... Se on, noh, vaatimattomasti paras syntymäpäivälahja ikinä, varsinkin, kun ennakkotilaajia lahjotaan ilmeisesti jännittävällä ekstramatskulla. Ainoa ongelmani on siis enää selvitä hengissä lokakuuhun asti. 

Mutta kuinkas sitten kävikään, Sundark and Riverlight ilmestyikin tämän viikon alussa jenkkilän iTunesissa ja levisi internetin ihmeelliseen maailmaan. Minun oli tarkoitus vältellä latauslinkkejä ja odottaa kärsivällisesti postiluukun kolahdukseen saakka, mutta hiisi vie, sen jälkeen, kun olin kuunnellut muutamilta virallisilta sivustoilta uudet versiot parista suosikkikappaleestani en enää kestänyt. Ihailen heitä, joilla on tahdonlujuutta odotella lokakuun puoleenväliin saakka, mutta ainut asia, joka esti minua hyppäämästä parvekkeen reunan yli oli albumin pikainen waretus.

Seuraavaksi pitääkin sitten varmaan tilata tuo uusi fanipaita...

Nyt voidaakin sitten pohtia, onko kyseessä kaikkien aikojen hienoin albumi vai kaikkien aikojen hienoin albumi. Ja myös, kuinka haitallista sen kuuntelu on terveydelleni. En ole voinut hengittää noin tuntiin, tuskin näen näppäimistöä kyyneleitteni lävitse ja harkitsen vakaasti loppuelämäni viettämistä sängyssä maaten ja musiikkia kuunnellen. Kaikki on niin täydellisesti kohdallaan. Rakastan poikkeuksetta jokaikistä Patrickin kappaleista, mutten kuitenkaan voi olla ajattelematta, että joidenkin alkuperäisten versioiden elektronisuuden takia Patrickin ääni ei ole päässyt oikeuksiinsa. Sundarkin and Riverlightissa ei tätä ongelmaa ole: klassiset instrumentit salpaavat hengen kauneudellaan, mutteivat kuitenkaan varasta ansaittua pääosaa Patrickin lumoavalta ääneltä. Todella positiivisesti minut yllättivät mm. sydäntäsärkevä Teignmouth ja yllättävän melankolinen Vulture. Olisin odottanut enemmän ainoastaan Houselta, mutta sen alkuperäisversio on meikkiksen suosikkibiisi ikinä, joten siitä ylemmäksi ei voi vissiin mennä. Kun 16-kappaleinen spektaakkeli päättyy äärimmäisen hienoon tulkintaan ensimmäisen albumin kappaleesta Wolf Song, ei voi muuta kuin taputtaa. Ja ehkä itkeä. Ja laittaa levyn pyörimään alusta. Sundark and Riverlight on lyhyesti sanottuna fantastinen mestariteos.

Nyt sitten vain jännitetään, haluaisiko Patrick ilmaantua konsertoimaan tänne Suomeenkin. Kuulin eräältä brittikaverilta, että kotimaassaan Patrick soitteli mm. sellaisia harvinaisuuksia kuin The Sun Is Often Out, joka löytyy listalta "Top 5 kappaleet, jotka haluaisin ehdottomasti kuulla livenä".

Kuva täältä.

Patrick Wolf - Sundark and Riverlight - Wind in the Wires / Oblivion / The Libertine / Vulture / Hard Times / Bitten / Overture / Paris / Together / Magic Position / Bermondsey Street / Bluebells / Teignmouth / London / House / Wolf Song